Vappu Oslossa: poliittisia kulkueita ja russeja

Vappu ei ole Norjassa ylioppilaiden juhla, vaan työväestön ja erityisesti vasemmiston juhla. Jokaisessa suuremmassa kaupungissa järjestetään yhä vappumarssit; Oslossa on luonnollisesti suurin tapahtuma. Se alkaa poliittisilla puheilla Youngstorgetilla, ‘Oslon Hakaniementorilla’, ja jatkuu paraatimarssina läpi Oslon keskustan. Ay-liikkeen ihmiset marssivat ensimmäisenä – ensin LO, eli Norjan ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestö (‘Norjan SAK’), sitä seurasivat eri ammattiryhmien paikallisosastot, mukana niin suklaantekijät, sähkötyöväki, panimotyöntekijät kuin sairaanhoitajatkin. Viimeksimainittujen rumpumarssi oli jopa pelottava kokemus. Tiukkoja tätejä. 

 

Sympaattista oli, että lähes kaikilla ammatti-yhdistyksillä oli marssillaan mukana vanha lippu (tai sellaisen kopio) – sekä tietysti ajankohtaisia iskulauseita lipuissa ja lakanoissa. Mukana oli myös ‘janitsaariorkestereita’, eli kulkuemusiikkia soittavia vaskipumppuja, toinen toistaan taitavampia ja koreissa puvuissa. Kaikkein suurimman orkesterin edessä kulki johtajana mustassa puvussaan ja lierihatussaan maailman koolein mies: Täysin ilmeettömät kasvot, mustat lasit, kaksi metriä pituutta ja yksi leveyttä, järkähtämätön askel, kädessä pitkä ja raskas metallisauva. Vapauduin lumouksesta vasta kun mies katosi kulman taakse, joten kuvaa ei ole. Orkesterien musiikki oli kansainvälistä – ja Kansainvälinenkin kuultiin useamman kerran.

Ammattiyhdistysväen jälkeen marssi joitain hieman epämääräisempiä porukoita – kuten eräs parikymmenhenkinen porukka, jolla oli vain yksi nelisen metriä leveä juliste, jossa luki “Nej til intethet”. Näiden jälkeen oli puolueiden vuoro, ensimmäisenä ja suurimpana tietysti Työväenpuolue (Det norske arbeiderpartiet) punaruusuineen, jäljessään huomattavasti äänekkäämpämä Sosialistinen vasemmistopuolue (Sosialistik venstreparti). Keskisuuria joukkoja edustivat Vihreät (Miljøpartiet de grønne) sekä Norjan kommunistinen puolue (Norges kommunistiske parti). Itselleni hämärämmiksi jääneistä puolueista ainakin Punaiset (Rødt) olivat mukana – kyseessä on siis “vallankumouksellinen sosialistinen ja marksilainen puolue”. Huomattavasti pienempiä olivat Liberaalien (Venstre) sekä Keskustapuoleen (Senterpartiet) marssijamäärät – etenkin Keskustapuolueen parikymmenhenkisen joukon apilanlehtisymbolien heiluttelu näytti lähes anteeksipyytävältä. Mielenkiintoista muuten on, että tämänkin keskustapuolueen juuret ovat maaseudulla; Bondepartiet muutti nimensä nykyiselleen vuonna 1959, eli viisi vuotta suomalaista sisarpuoluettaan Maalaisliittoa ennen. 

Oslolainen erikoisuus ovat eri siirtolaisryhmien puolueiden omat marssiryhmät. En ollut uskoa silmiäni kun huomasin, että Iranin kommunistisen puolueen marssijoita seurasivat Irakin kommunistisen puolueen punaliput, ja näiden jäljessä taas marssi Kurdistanin työväenpuolue (PKK). Jotkin ryhmät olen jo unohtanutkin, mutta ainakin Kuuban kauppasaartoa vastustettiin suurella ryhmällä ja runsaiden Che Guevara –lippujen voimalla. Viimeisenä kulkueessa tulivat anarkistit punamustalippuineen punkmusiikin säestyksellä. Norjassa hekin siis mahtuivat hyvin mukaan. 

Tiedotusvälineiden mukaan Oslon vapputapahtumassa, josta marssi oli näkyvin osa, oli mukana lähes 9000 osallistujaa. Tämä oli suurin määrä vuoden 1991 ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Muuten Oslon keskusta oli täysin tyhjä vapunpäivänä. Torstainen, aurinkoinen vappu näytti antaneen oslolaisille hyvän mahdollisuuden lähteä mökeille viettämään taas pitkää viikonloppua – ja vappu ei missään tapauksessa ole täällä sellainen kansanjuhla kuin Suomessa. Olen ollut ymmärtäväni että hyvin monet ‘ei-sosialistit’ viettävät vappua mielenosoituksellisesti pihatöitä tehden (mieluusti moottorisahaa, ruohonleikkuria tai muuta äänekästä vehjettä käyttäen), eivätkä suurin surminkaan liputa tänä päivänä.

Vapunaatto oli toki jonkin verran vilkkaampi päivä, kenties normaaliin perjantaihin verrattavissa. Yliopistokampuksella kulki melkoisesti opiskelijoita (selvin päin) vielä kuuden aikoihin. Ainoa ero normaaliin oli, että haalariasuiset, kevään tulevat ylioppilaat (russ) ajelivat ympäri katuja pakettiautoviritelmineen ja bassobusseillaan (russebus), ahkerasti naukkaillen. Mistään yleisestä karnivaalista ei kuitenkaan ollut kyse, vaan siitä, että viimeistä kevättään lukioissa ja toisen asteen ammattioppilaitoksessa opiskelevat aloittelevat vappuna kolmiviikkoista remusessiotaan, joka huipentuu kansallispäivänä 17.5. Kyseessä on siis ikään kuin ylimitoitettu yhdestelmä penkkareita ja teekkarivappua. Outoa tosin on, että tämä hulina-aika on ennen lopputenttejä, jotka pidetään toukokuun lopulla.

Juhlinnan piirteisiin kuuluu, että haalareissa sekä hatuissa tunnustetaan väriä: punaiset russet (rødruss) ovat normaaleista kouluista ja yleisin väri. Siniset tulevat kauppa- ja talouspainotteisista lukioista (handelsgymnasium), mustat ammattipainotteisista kouluista, keltaiset puolestaan varsinaisista ammattikouluista (mutta nämä eivät usein osallistus russ-juhlintaan, joten keltaiset ovat harvinaisia), kun taas vihreä väri viittaa maa- ja metsätalouspainotteisiin lukioihin. Erikseen voi mainita vielä rosarusset, jotka ovat ennen koulun alkua viimeistä kevättä päiväkodeissa viettäviä lapsia. Russelakeissa on nauhatupsut, joihin kerätään kuntoisuusmerkkejä tai ‘solmuja’ tiettyjen koulukohtaisten sääntöjen mukaan. Luonnollisesti solmun saa vain tarpeeksi älyttömästä tempauksesta, jotka kilteimmillään perustuvat jonkinlaiseen fyysishenkiseen suorittamiseen kuten hyisissä luonnonvesissä uimiseen vappuna, mutta jotka yleisimmin tietenkin liittyvät viinaan tai seksiin. Uudempiin perinteisiin kuuluu myös se, että pienemmille lapsille annetaan tilaisuus keräilyyn, sillä russet eivät heittele karkkia pienmmilleen, vaan jakavat russekortteja – siis ikään kuin “kerää koko abisarja”. Toukokuun lopulla sitten edessä ovat loppukokeet, joiden jälkeen russelakeista luovutaan, ja periaatteessa vaihde-taan mustiin ‘ylioppilaslakkeihin’ – joskaan käytännössä näitä ei enää näe.

Kyseessä on siis varsin perinteinen siirtymäriitti lapsuudesta ‘aikuisuuteen’ tai ainakin jonkinsortin vastuullisuuteen. Tähän viittaa myös itse termi russ: norjalaiset itse mieluusti selittävät, että se on äärimmilleen lyhennetty jäänne latinankielisestä teinitermistä (cornua) depositurus: ‘ne jotka jättävät (sarvet) pois’ – tällä viitataan Kööpenhaminan yliopistossa 1600-1700 luvuilla vallinneeseen tapaan varustaa examen artium –kokeen (eli ‘ylioppilaskokeen’) suorittanut kokelas sarvilla – joista hän sitten pääsi eroon jos pääsi kokeesta läpi ja pääsi kirjautumaan yliopistoon. Tarina on hyvä ja sopivan eksoottinen. Yksinkertaisempi selitys kuitenkin on, että sanan taustalta löytyy latinan sana rus, eli ‘maalainen’. Tällä sanalla olisi siis kutsuttu ympäri valtakuntaa pääkaupunkiin kerääntyneitä ‘tietämättömiä’ nuorukaisia, jotka siis ensin osallistuivat yliopiston pääsykokeisiin ja jäivät sitten kaupunkiin tuloksia odottamaan. Ja jos jotain seutua tuon ajan Tanskassa pidettiin maalaisena, se oli juuri Norja. Outoa kuitenkin on tradition siirtyminen itse koetta edeltävään aikaan.

Oslon yliopiston juhlarakennuksen (Universitetets Aula) pylväikköä - Norjalaisen akateemisuuden tunnus

Kaiken kaikkiaan Norjassa vappu on – poliittisia marssijoita lukuunottamatta – kuitenkin vain harjoittelua tosikoitosta, kansallispäivää (17.5.) varten.  Siitä toivottavasti juttua varsin pian.