Oslon suurin ja vakiintunein maahanmuuttajayhteisö tulee Pakistanista. Se syntyi Norjaan jo 1970-luvulla; pakistanilaiset muodostavatkin kaikkein parhaiten integroituneen osan maahanmuuttajista. Norjalaisessa valtamediassa pakistanilaistaustaisia näkyy säännöllisesti, niin kulttuuri-, talous-, kuin poliittisenkin elämän alueilla. Ääriesimerkki on Norjan kulttuuriministerinä vuosina 2012 ja 2013 toiminut Hadia Tajik, pakistanilaistaustainen Työväenpuolueen (Arbeiderparti) naiskansanedustaja. Parhaimmillaan, vuodesta 2003 vuoteen 2007, Oslon kaupunginvaltuutetuista kymmenesosalla oli pakistanilaisjuuret – integroitumisesta yhteiskuntaan kertoo sekin, että samanaikaisesti oslolaisista ‘vain’ vajaa 4% oli pakistanilaistaustaisia (nyt Oslossa asuu noin 23 000 ensimmäisen tai toisen polven pakistanilaista). Norjassa onkin Ison-Britannian jälkeen Euroopan suurin pakistanilaisväestö suhteessa koko maan väkilukuun, sillä lähes prosentilla norjalaisista on pakistanilaisjuuret.
Norjan ensimmäinen moskeija avasi ovensa vuonna 1974, Islamic Cultural Centren yhteydessä. Moskeija on Grønlandin kaupunginosassa. |
Oslossa lähikauppa, joukkoliikenne ja taksit (kahden ensinmainitun osalta pakistanilaiset, kahden viimeksimainitun osalta somalit), rakennusala (puolalaiset) sekä lastenhoitoon liittyvät tehtävät (thaimaalaiset, filippiiniläiset, srilankalaiset) vaikuttavat olevan täysin maahanmuuttajista riippuvaisia.
Ei tämä ole tietysti ihme: maahanmuuttajia ja maahanmuuttajien lapsia oli norjalaisista vuoden 2014 alussa lähes 15% (eli 760 000). Noin puolet heistä on tullut Euroopan ulkopuolelta.
Oslossa maahanmuuttajien suhteellinen osuus on noin kaksinkertainen: kaupungin 634 500
asukkaasta 152 000 oli itse maahanmuuttajia ja 46 000 näiden Norjassa syntyneitä
lapsia. Eli yhteensä 31% oslolaisista oli ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttaja – ja peräti 40% peruskoulun oppilaista
ilmoittaa ensimmäiseksi kotikielekseen jonkun muun kuin norjan (luvut viittaavat tilanteeseen 1.1.2014). Oslossa vuonna 2012 asui noin 50
000 muslimia, eli noin 8% kaupunkilaisista, suuri osa näistä pakistanilaisia ja
somalimaahanmuutajia. Vuonna 2014 katolisia oli 35 000 – suuri osa taustaltaan puolalaisia ja filippiiniläisiä.
Oslon ulkopuolella kalan- että öljynjalostus pyörii
suurelta osin maahanmuuttajavoimin, ja tämä näkyy myös väestötilantoissa.
Suuremmista kaupungeista vain Stavangerissa on Oslon alueen lisäksi yli 20%
maahanmuuttajia – syynä on kaupungin asema Norjan öljyteollisuuden
keskuksena. Joissain pienissä
pohjoisnorjalaisissa kunnissa, joissa kalanjalostus on keskeinen elinkeino,
prosenttiosuus saattaa myös olla hyvin korkea, kuten Varangin niemimaalla
sijaitsevassa Båtsfjordissa (23,6%) tai läheisessä Gamvikissä (21,2%).
Maahanmuuton ja kalanjalostusteollisuuden luomia erikoisuuksia on myös se, että
Norjan katolisin paikakunta on Trænan pieni saaristokunta lähellä Bodøtä – noin
500 asukkaasta yli 13% kuuluu katoliseen kirkkoon.
Jostain syystä kalanjalostuksen ja öljynporaukseen
liittyviin tehtäviin Norjassa on muuttanut
paljon väkeä nimenomaan Itä-Euroopasta. Puolalaiset ovat tällä
hetkellä Norjan suurin yksittäinen maahanmuuttajaryhmä, vuoden 2014 alussa 96
000 henkilöä. Kaikki maahanmuuttoinformaatio onkin täällä saatavilla kolmella
kielellä: norjaksi, englanniksi ja puolaksi. Ruotsalaisia oli 85 000,
tanskalaisia 55 000, saksalaisia 44 000, pakistanilaisia 41 000, ja sekä
Liettuasta, Isosta-Britanniasta että Somaliasta tulleita kaikkia 36 000. Suomalaistaustaisia maahanmuuttajia Norjassa on lähes 14 000 (ja tämän
lisäksi noin 5000 kolmannen polven ‘suomalaista’) – karkeasti ottaen vajaa puolet
suomalaistaustaisista asuu Oslon seudulla, se reilumpi puoli taas
Pohjois-Norjassa.
Halal-hampurilaisia ja itämaistyyppisiä vaatteita (naisille) myyviä kauppoja Grønlandista löytyy lukuisia. |
Norjassa käydään suhteellisen avointa ja väliin kiivastakin keskustelua maahanmuutosta.
Pitkään keskustelu pyöri erityisesti nuorten muslimimaahanmuuttajien
sopeutumisen ja sopeutumattomuuden ympärillä – juuri tällä hetkellä huomiota
ovat saaneet puolalaisten nopea maahanmuutto sekä erityisesti ääri-islamistien
Norjasta rekrytoimat sotilaat. Vuoden 2014 sanaksikin Norjassa valittiin fremmedkrigere, jolla sanalla näitä
lähtijöitä kutsutaan. Kaiken kaikkiaan keskustelu on Suomeen verrattuna
selvästi ‘sofistikoituneempaa’: maahanmuuttajia, pakolaisia tai muslimeja ei
ahdeta samaan muottiin, vaan ymmärretään sekä maastamuuttoon johtaneiden syiden
että Norjaan asettumiseen liittyvien tekijöiden suuri vaihtelu. Tässä erityisesti
pakistanilaisten aktiivinen yhteiskunnallinen osallistuminen (kuten juuri maahanmuuttopolitiikkaan)
näyttää olevan keskeinen tekijä. Norjan maahanmuuton mittakaavassa Oslonkin
kaupunkikuvaan ilmestyneet romanialaiset romanikerjäläiset eivät näytä juuri vaikuttaneen keskusteluun valtakunnan politiikassa.
Edistyspuolue (Fremskrittspartiet), edustaa Norjassa
poliittista liikettä, jonka mukaan maahanmuuttoa pitisi rajoittaa enemmän,
erityisesti kulttuurillisesti liian erilaisista maista (lue: muslimimaista).
Puolue sai vuoden 2013 vaaleissa vaalitapion jälkeenkin 16,3%
äänistä ja on nyt hallituksessa – puoluetta voi jossain määrin verrata
ruotsidemokraatteihin tai perussuomalaisiin, joskin talouspolitiikassa se edustaa
liberaalimpaa linjaa.
Maahanmuuttovastaisia mielipiteitä Norjassa perustellaan sillä, että
Norjassa, kuten muuallakin maailmassa, useat maahanmuuttajaryhmät tekevät
suhteessa väestöosuuteensa selvästi enemmän rikoksia. Argumentointia ei
tietenkään hiljennä se, että väestörakenteeseen suhteutettuna
(maahanmuuttajissa erityisesti nuoret miehet ovat usein huomattavasti
yliedustettuina) ero ei ole kovin suuri, ja joissain maahanmuuttajaryhmissä
(kuten afganistanilaisten, turkkilaisten ja yleisesti itäeurooppalaisten
keskuudessa) se katoaa kokonaan. Kulttuurierot siis vaikuttavat – mutta
esimerkiksi korrelaatiota uskonnollisen taustan ja rikollisuuden välillä ei
ole. Vastaavastihan esimerkiksi suomalaiset maahanmuuttajat olivat Ruotsissa
yliedustettuina 60- ja 70-luvun rikostilastoissa, mutta nykyisin he eivät
ymmärtääkseni erotu tässä suhteessa valtaväestöstä.
Norjalainen, tätä nykyä Tukholmassa asuva kirjailija Karl-Ove Knausgård vertasi haastattelussaan maita joissa on asunut seuraavasti: ”Mutta sellaisia
ihmiset ovat täällä (=Ruotsissa), hankalia asioita ei saa sanoa ääneen. Sama
koskee siirtolaispolitiikkaa, tapa puhua siitä on Ruotsissa täysin erilainen
kuin Norjassa. Ruotsalaisten ratkaisu on olla puhumatta, toistaa vain
loputtomiin yhteistä virallista suvaitsevaista käsitystä Ruotsista ja
ruotsalaisuudesta. Jos sanoo jotain muuta, on ihmisenä paha. Mutta ehkä
ruotsalaisten strategia on järkevä. Jos jokainen saa vapaasti ilmaista
kiukkuansa ja ennakkoluulojansa, ehkä se muuttaa yhteiskuntaa rumemmaksi ja
ilkeämmäksi. Breivik on norjalainen, ei ruotsalainen.”
Keskustelu voi olla ahdistavaa, ja Breivik on norjalainen – mutta
toisaalta, Norjassa ei ole ollut maahanmuuttoon liittyviä kaupunkimellakoita toisin
kuin Ruotsissa. Ei tosin suurempia taloudellisia ongelmiakaan...
Oslon tilastot (1993-2014)