Riimujen äärellä (ja Oslon nähtävyydet II: Yliopiston kirjasto)

Varhaisin tunnettu germaanikielten kirjoitusjärjestelmä on riimukirjoitus. Varhaisimmat esimerkit riimukirjoituksesta ovat myöhäiseltä roomalaisajalta, mutta on arvioitu, että järjestelmä oli kehittynyt jo ajalta ennen ajanlaskumme alkua. Toisin kuin erilaiset hömppäfilosofiat haluavat uskoa, riimuihin ei alunperin liittynyt sen kummempia maagisia tai henkisiä esikristillisen viisauden kiteytymiä kuin mihin tahansa muuhunkaan kirjoitusjärjestelmään. Kyseessä oli järjestelmä  jolla pyrittiin välittämään tietty viesti - aivan vastaava kuten näihin latinalaisiin aakkosiin perustuva merkkijärjestelmä, jota tässä juuri luet.

Jellingen keskiaikainen kirkko, moderni hautausmaa, krouvi vuodelta 1820 (vasemmalla - siinä toimii yhä aivan loistava
kahvila), sekä riimukivien suojaksi rakennettu lasi-ja-teräs -häkkyrä (keskellä kirkon edessä). Kuva otettu toisen hautakummun päältä.

Norjassa - ja naapurimaissa Tanskassa ja Ruotsissa - riimut ovat osa paikallista historiaa monin eri tavoin. Eri puolilla Skandinaviaa on yhä alkuperäisillä paikoillaan säilyneitä riimukiviä, jotka juhlistavat kunniakkaita saavutuksia tai kuolleiden aristokraattien muistoa. Kenties kuuluisimpia näistä ovat Jellingin kivet Keski-Jyllanissa, Tanskassa: Harald Sinihampaan isänsä Gormin muistoksi pystyttämä kivi Jellingissä, Keski-Tanskassa Kristus-kuvineen, ja sen vieressä kuningas Gormin puolisonsa Thyran muistoksi pystyttämä kivi (kuva oikealla). Tämä kivi on ensimmäinen tanskalainen dokumentti Tanskan kuningaskunnasta, 900-luvun puolivälistä. Paikka on käymisen arvoinen - komeat hautakummut sijaitsevat keskiaikaisen kirkon ja riimukivien molemmin puolin (kuva yllä). Jelling on tätä nykyä Unescon mailmanperintökohde. Sattumalta olimme perheen kanssa paikalla juuri upean opastuskeskusmuseon avajaisia seuraavana päivänä. Museossa oli vain kymmenkunta esinettä, mutta esillepano oli vaikuttava - ja erityisesti museokauppa mainittava.

Hieman vaatimattomampia kiviä voi maaseudulla törmätä paikoillaan siellä täällä. Ruotsin Söderköpingin ympäristössä törmäsin useaankin riimukiveen siellä retkeillessäni, ja Norjassa Granin kylän keskiaikaisten 'sisarkirkkojen' (Søsterkirkene) pihalta löytyy 1000-luvulta peräisin oleva riimikivi  - se on nykyisellä kirkkomaalla, mutta on kirkkoa vanhempi. Kyseessä on hautakivi: Synir Aunar rykiu reistu (ep)tir Aufa bróðdur sinn. Hjalpi Gud sál Aufa, eli "Aunin pojat pystyttivät tämän kiven veljensä Aufan muistoksi. Jumala auttakoon Aufan sielua".

Suurin osa  riimukivistä on toki siirretty museoiden suojiin. Oslossa paras paikka päästä katsomaan riimukiviä on Oslon yliopiston uuden kirjaston aulassa (Blindernin kampuksella), jonne on koottu kolme erilaista ja varsin edustavaa riimukiveä eri ajoilta. Oikealla Hagustadarin kuolleelle pojalleen pystyttämä hautakivi 400- tai 500-luvuilta; vasemmalla kahden veljeksen rajakivi 1000-luvulta; lattialla hautakivi 1100-luvun lopulta. Viimeksimainitun teksti kuuluu: "Ogmunde teki nämä riimut ja pyytää kaikkivaltiasta Jumalaa ottamaan vastaan Gamasin sielun, hänen päällään tämä kivi makaa" (kuva alla).

Riimuja ei ole vain riimukivissä, vaan niitä raapustettiin erilaisiin esineisiin ja paikkoihin ilmaisemaan omistajaa - tai sitä, että 'Siegfried kävi täällä'. Esimerkiksi Oslon viikinkilaivamuseossa on laivoista löydettyjen hautalahjojen joukossa esineitä, joissa on erilaisia riimuviestejä. Oma suosikkini on alla vasemmalla: kyseessä  on Osebergin viikinkilaivasta löydetty puunkappaleelle kaiverrattu teksti 830-luvulta, joka tarkoittanee joko filosofisesti että 'ihminen tietää vähän' tai sitten vähemmän filosofisesti, että '(tämä) mies on tietämätön'.

Lomin Sauvakirkossa on aivan katonrajaan, seinän nurkkaan maalattu tervalla teksti Ek hefi verit þar muni na kránni, Bó/Bergþórr, eli kutakuinkin "Olen ollut siellä, mistä voi yltää nurkkaan - Bo/Bergthorr".

Lomin sauvakirkko 1100-luvun puolestavälistä. Puukirkko on yhä kylän keskellä, ja aktiivisessa seurakuntakäytössä.

Ympäri Norjaa on löytynyt lukuisia puupuikkoja joita on käytetty ikään kuin kirjeinä - näihin on kaiverrettu lyhyitä viestejä, tervehdyksiä ja nimilappuja. Osa on lukukelvottomia, osaa ei osata tulkita, ja suuressa osassa löytyy vain riimuaakkoset.  Bergenin Bryggenin alueen suurpalon jälkeen vuonna 1952 alkaneissa kaivauksissa löydettiin satoja tällaisiä tikkuja - kenties kaikkein kuuluisin näistä on 1200-1300 -luvuille ajoitettu tikku, jossa lukee 'Gyda sanoo, että sinun pitää tulla kotiin' (kuva yllä). Itseäni kiehtoivat erityisesti riimuin kirjoitettu latina, erityisesti useassakin tekstissä toistunut alunperin roomalaisen runoilijan Vergiliuksen säe omnia vincit amor (Paimenlaulu 10, säe 69) - 'rakkaus voittaa kaiken'.

amorvin - 'rakkaus voittaa (kaiken)' väittää 1200-1300-luvun bergeniläinen riimutikku, ja 2000-luvun tampere-
lainen  hopeasormus (yllä vasemmalla). Kiitos kultasepänliike Aurifaberin kultasepille hienosta toteutuksesta.

Norjan kulttuurihistoriallisen museon kokoelmista löytyvä
puinen amuletti keskiajalta (puupalan koko on vain muutama
sentti kanttiinsa), jossa on kaiverrettuna riimuja.

Varmaankin tunnetuin nykymaailman 

riimu palauttaa meidät Harald Sinihampaan 

luo - Sinihammas kun on antanut 

nimensä alkukirjainriimun symboliksi 

bluetooth- järjestelmälle.

Toki riimuihin salakirjoitukset ja mystiikka liittyivät jo keskiajalla, mutta tämä tapahtui vasta siinä vaiheessa, kun riimujen käyttö ja tuntemus alkoi olla jo harvinaista. Riimuille kehitettiin erilaisia salakirjoitustapoja, ja erityisesti Brittein saarille kehittyi ajatus siitä, että riimuilla on erityiset nimet, jotka antoivat tietyn lisäaspektin sanoille, joissa kyseisiä riimuja käytettiin.

Nykymaailmassa riimujen käytön tekee vielä mystisemmäksi se, että erilaisia riimujärjestelmiä oli jo keskiajallakin useita: 'alkuperäiset' vanhat furthark-aakkoset kehittyivät 600-luvulla anglosaksisessa perinnössä futhorc-systeemiksi lisäkirjaimineen, kun taas Skandinaviassa kehittyi  ns. 'nuoremmat' furthark -riimut (kirjaimistojen nimet tulevat niiden ensimmäisten riimujen äännevastaavuuksista - monessa riimutekstissä vain luetellaan riimut järjestyksessä). Näistä taas on kaksi eri kirjoitusmuotoa, 'tanskalaiset' pitkähaaraiset ja 'norjalais-ruotsalaiset' lyhythaaraiset riimut. Itse asiassa vasta tätä kirjoitusta laatiessani ymmärsin, miksi Tolkienin Hobbitti-kirjan karttojen riimut eivät ole koskaan minulle avautuneet - olin yrittänyt avata niitä furthark-aakkoston avulla, vaikka Tolkien käytti (hieman muunneltua) anglosaksista kirjaimistoa (ja Sormusten herroihin Tolkien onkin sitten kehitellyt jo aivan oman riimusysteeminsä). Tolkien-riimugeneraattorilla voi leikkiä seuraamalla tätä linkkiä.