Oslon harvinaisemmat nähtävyydet (I): Gressholmen

Kuva yli Oslovuonon ja saarten kohti Oslon keskustaa. Kaupungintalo näkyy vasemmalla, oikealla kohoaa
Grefsenkollen, edessä Lindøya huviloineen. 

Oslon-komennukseni loppu lähestyy. Aikomuksia blogin suhteen on ollut erilaisia, mutta liian kunnianhimoiset ovat jääneet ja jäävät vääjäämättä. Koska olen tutustunut kaikenmoisiin paikkoihin täällä - joista ei etenkään suomenkielisissä matkaoppaissa ole montaa sanaa - ajattelin  kirjoitella muutaman lyhyen kuvareportaasin itselleni mieluisimmista Oslon nähtävyyksistä.

Gressholmenin (tai oikeastaan Hegghomenin) majakka, Lindøyan huviloita, ja takana Nessoddtangen ('Nieminiemenniemi')

Aloitan kesäretkestä Oslovuonolle, Gressholmenille. Saarelle pääsee säännöllisesti Oslon liikennelaitoksen (Ruter#) lautoilla (B1 ja B4, kaupungintalon edestä). Matka tarjoaa, hyvällä säällä, hauskan miniristeilyn upeilla näköaloilla Oslon keskustaan ja sen takaisille kukkuloille - ja hieman myöhemmässä vaiheessa matkaa norjalaisille kesähuvila-asutukselle. 

Gressholmen ei itse ole varsinainen huvilasaari (toisin kuin viereiset Lindøya ja Nakholmen), vaikka siellä joitain kesäasukkaita nykyisin asuukin vanhojen tehtaiden konttoreissa ja työntekijöiden asunnoissa.

Oikeastaan 'Gressholmen' on kolme yhteen kasvanutta saarta: Rambergøya on luonnontilassa oleva rehevä luonnonsuojelualue, lukuunottamatta etelärantaa, josta löytyy naturistiuimaranta. Heggholmenissa ovat toimineet alueen teollisuuslaitokset (saippua- ja maalitehdas, jotka häädettiin hajuhaittojen vuoksi saarelle, ensinmainittu jo 1800-luvulla), ja siellä on tämänhetkinen asutuskin; Gressholmen itsessään on mäntykangas- ja kalliomaisemaa (ja myös suurelta osin luonnonsuojelualuetta), paitsi länsiosiltaan, jota hallitsevat vanhat lentokenttärakennelmat - ja nykyisin myös huvivenesatama. Ja tietysti siellä on myös alueen 'turistikeskus', eli kestikievari, Gressholmen Kro, joka on auki 'kesäpuolivuoden' (kuten on tapana skandinaviksi sanoa, norjaksi sommerhalvåret). 

Huvila-asukkaat tuovat tavaroita satamasta vanhan teollisuus-
radan avulla.

Saippuatehtaan vanha metalliviiri.

Gressholm Kro ja kesävieraita kylmän veden äärellä.

Periaatteessa tunnen tämän kasvin, mutta
käytännössä en. Vinkkejä?

Oslossa Gressholmen on ollut tunnettu nimenomaan Oslon vanhimman lentokentän paikkana. Lentokenttä oli liikennöitävissä ainoastaan amfibiokoneilla (ts. kyseessä oli vesikiitorata). Oslon päälentokenttänä se toimi vuodesta 1927 (jolloin Lufthansa avasi reitin Berliiniin, Stettiniin ja Kööpenhaminaan) vuoteen 1939, lentokenttänä se suljettiin vasta vuonna 1952.

Yllä Gressholmenin lentokenttä vuonna 1934, kuva Bjarne Larsen. Kuva otettu Heggholmenilta kaakkoon, takana
lintulahti ja oikealla Rambergøya. Alla lentokenttäalue kuvattuna samasta paikasta ja samaan suuntaan kuin
edellisessä kuvassa vuonna 2015. Hangaari hallitsee yhä aluetta. (Erittäin) tarkkasilmäinen voi hahmottaa edessä
oikealla olevalla kalliolla ryhmän lepäileviä hanhia.

Kivitasku ja vanha vinssipyörä

Eläkeläistaidemaalari ja lentokonevinssi - nykyään vinssi-
systeemillä nostetaan ja lasketaan veneitä

Saarella asui ennen villikaniiniyhdyskunta, mutta se tuhottiin keväällä 2007,  koska kaniinit uhkasivat hävittää luonnonsuojelualueen harvinaisen kasviston. Alueen tärkein ympäristömiljöö on lahti, joka jää Gressholmenin ja Rambergøyan väliin. Alue on hyvin matala ja rehevä, ja erinomainen levähdyspaikka vesilintu- ja kahlaajamuutolle, ja tarjoaa se pesimäpaikkojakin. Juhannuksena lahdella tepasteli suuri joukko tyllejä ja meriharakoita. Lisäksi merihanhia laidunsi heinikoissa ja nukkui kallioiden päällä. Upea paikka.

Meriharakoita lieterannalla.