Suomea, kveeniä ja metsäsuomalaisia, eli Suomi Norjassa

“Hei, puhuitteko tuossa suomea – turisteina vai töissä?” Nyt kun olen perheen kanssa Oslossa, useammankin kerran kaupassa tätä on kysytty, eikä kysyjä koskaan ole itse ollut turisti. Erään kerran kyseessä oli pitemmällä Stavangerin-komennuksella ollut mies, joka oli ostamassa eväitä Holmenkollen-juoksuporukalle, jonka hänen työnantajansa oli koonnut. Toisen kerran taas jo vanhempi mies kommentoi olleensa yli 30 vuotta Norjassa, eri puolilla ja eri työnantajilla. Hieman erilainen kohtaaminen oli taas se, kun istuimme bussissa ja viereen osui tuskaisasti älähdellyt, pahanhajuinen ja sekavasti puhuva nainen, joka hyvin vaikeasti ymmärrettävällä suomellaan kysyi, puhummeko me suomea. Hän itse oli kotoisin Göteborgista, sen ymmärsimme.

Ensimmäisen polven suomalaisia maahanmuuttajia lapsineen on Norjassa noin 7000, lisäksi noin 12 000:lla on vähintään jompikumpi vanhemmista tai yksi isovanhemmista suomalaisia. Vajaa puolet suomalaisista elää pohjoisimmassa Norjassa, toinen puoli Oslon tienoilla, joitakin satoja ‘öljyalueilla’ lännessä, erityisesti Stavangerin tienoilla.

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus ainakaan suomen kielen käytöstä eikä suomalaista Norjassa, sillä Norjassa on oma, vanha suomalainen vähemmistönsä, kveenit, jotka polveutuvat Suomen alueilta (Torniojokilaaksosta ja Kainuusta) Jäämeren rantaan muuttaneista lähinnä kalastajista. Tämä muuttoliike alkoi viimeistään 1600-luvun lopulla, mutta nykyisen kveeniasutuksen pohja on nimenomaan 1800-luvun puolivälin muuttoaallossa, joka alkoi 1840-luvulla väestönkasvun ja katovuosien myötä ja jota erityisesti suuret nälkävuodet (1866–8) vauhdittivat.

Suomea toisena kielenä opiskelee noin 600 koululaista kahden pohjoisimman läänin (Tromssa ja Nordmark) alueella, joissa suomen kielellä on virallinen vähemmistökielen status (vuodesta 2005). Sulauttamispolitiikka on vaihtunut kannustavaksi vähemmistöpolitiikaksi.

Kveenejä on 2000 – 20 000 (laskijasta riippuen), joista lähes 10 000 ymmärtää kveeniä, mutta vain muutama sata osaa sitä lukea, ja ehkä vain 50 kirjoittaa. Tromssassa kveeniä voi lukea yliopistossa opintoja. Suomen ja kveenin välinen ero on samanlainen kuin norjan ja ruotsin, eli käytännön ymmärtämisen suhteen kyse on lähinnä murre-erosta; käytössä on vanhoja kielimuotoja, 1800 –luvun kieltä norjalaisin lainasanoin ryyditettynä.

Vanhan kveeniaasutuksen keskus oli Alta (tai pikemminkin Alattio), mutta 1800-luvun loppupuolen muuttoaalto siirti painopisteen itä-Ruijaan ja Vesisaareen. Jako näkyy näinäkin päivinä niin, että idempänä yhteydet suomalaiseen kulttuuriin ovat kiinteämmät, ja kveeniä pidetään lähinnä suomen murteena, kun taas lännessä oma identiteetti on vahvempi, ja mielummin puhutaan kainulaisista ja kainun kielestä.

Oma kosketukseni kveenikultuuriin täällä Oslossa on ollut äärimmäisen ohut. Tosin kuukausi takaperin paikallisessa kahvilassa eräs mies vaihtoi muutaman sanan kanssamme, hän sanoi olevansa Ruijasta, ja hän puhui tosiaankin kveeniä. Se kuulosti hieman kulmikkaalta ja hyvin vanhahtavalta. Toinen kosketukseni kveeneihin tulee meteorologisen instituutin sivulta, joiden kielivalikossa on nynorks, bokmål, englanti, pohjoissaame, sekä kveeni. Katso www.yr.no, ja oikean ylänurkan valikosta siis ‘kvääni’, joka on kielen omakielinen nimi. Sitten voit valita ennustuksen joka tiimale, tääpänä tai vaikka huomena.

Finnskoger Norjassa. Kartan länsilaidassa on Mjøsa-järvi,  ja
Jessheim on aivan Gardermoenin lentokentän vieressä. Kartan raja
on siis Norjan ja Ruotsin välinen. A = Finnskogen Turist & Vill-
marksenter  B = Svullruenin kylä ja Skogfinskmuseum,  C = Finnskogen
Opplevelser F = Visit Finnskogene -turisti-info.

Toinenkin perinteinen suomalaisvähemmistö Norjassa on: metsäsuomalaiset. 1500-luvun lopulla Kaarle –herttua (Kustaa Vaasan poika ja tuleva kuningas Kaarle IX) antoi seitsemän vuoden verovapauden herttuakuntansa metsäseuduille uudisraivaajiksi lähteville. 1500- ja 1600-luvun vaihteen vaikeat ajat Suomessa, nuijasota ja nälänhädät, lisäsivät yhä Keski-Ruotsin erämaametsien houkuttelevuutta. Hiljalleen suomalaisia, erityisesti savolaisia, asettui asumaan laajalle alueelle erityisesti Värmlantiin, Taalainmaalle ja itään aina Norjan puolelle asti (joka tällöin kuului Tanskaan). Alueita ryhdyttin kutsumaan nimellä finnskogar (Ruotsissa) ja finnskoger (Norjassa). Kruunun politiikka kuitenkin muuttui pian, kaskeamista yritettiin hillitä ja suomalaisia sulauttaa valtaväestöön. Silti 1800-luvun alussa suomalaisia eli alueella noin 40 000 – 50 000, mutta norjalaistamis- ja ruotsalaistamispolitiikka sekä vähittäinen assimiloituminen hiljalleen hävittivät metsäsuomalaisuden erillisenä (kielellisenä) vähemmistönä. Viimeiset suomea puhuneet kuolivat 1960-luvulla Ruotsin puolella, Norjassa jo aiemmin. Tästä huolimatta ainakin Norjan puolella metsäsuomalaisilla on yhä oma kulttuuri-identiteettinsä, jonka keskeisinä instituutioina on Norjan metsäsuomalaismuseo (Norsk skogfinskmuseum) sekä kolmipäiväinen Republikken Finnskogen –tapahtuma (Svullruen kylässä), osana metsäsuomalaispäiviä (Finnskogdagene). Metsäsuomalaisilla, samoin kuin kveeneilläkin (ja juutalaisilla, tataareilla sekä romaneilla) on virallisesti tunnustettu kansallinen vähemmistöasema.

  Kullervon   kirous   oli   Oslon   Nationalgallerietissa   Tarujen   kansat
-näyttelyssä  käymässä.  Nyt  näyttely  onkin  jo  Ateneumissa.

Vaikka suomalaismetsät ovat huomattavasti kveenialueita lähempänä Osloa, en varsinaisesti ole alueella käynyt – tosin juna Tukholmasta Osloon kulkee myös Norjan suomalaismetsien halki, alueen eteläosasta, joten teknisesti ottaen olen nähnyt ne metsät.... Oslossa olin norjalaisen ja suomalaisen kansallisromanttisen taiteen näyttelyyn (joka juuri avautui Ateneumissa nimellä Tarujen kansat, suosittelen!) liittyen konsertissa jossa esiintyi Sinikka Langeland, kanteleensoittaja, joka on aktiivisesti toiminut metsäsuomalaisen musiikkikulttuurin ja kansanperinteen säilyttämiseksi. Jo vuonna 1996 hän sai Finnskogpris-palkinnon tästä työstään. Konsertissaa (ja uusimmalla levyllään Half-Finished Heaven: tämän linkin takaa saa myös näytteen levyn vaikuttavan omaehtoisesta äänimaisemasta) hän yhdistelee kalevalaisia sävelaiheita, lintuteemoja ja Tomas Tranströmerin runoutta. Kovin vaikuttava oli konsertin ainoa suomeksi laulettu kappale, sarja lyhyitä loitsuja, joissa metsäsuomalaiset perinnetekstit oli yhdistetty karjalaisiin kansanlaulumelodioihin. Pienen näytteen tämäntyyppisistä lauluista ja myös siitä, miltä kuulostaa suomea ja norjaa yhdistelevä laulutyyli antaa erityisesti vanhoja melodioita versioiva ja dokumentoiva albumi Tirun lirun vuodelta 2001. Tältä levyltä löytyy kaikea outoa, kuten loitsuäänitteitä. Erityisesti on mainittava murheellisen ilkikurinen siirtolaislaulu, joka kuullaan levyllä niin norjaksi Langelandin esittämänä, kuin myös Puro-Juhoin Pekan suomeksi esittämänä – äänitteessä vuodelta 1905! Kenellä vain on pääsy Spotifyhin,kuunnelkoon.

"Rakkauden takia mä Tampereelta lähdin vaikka Suomi oli syntymämaani

Heilani itki ja kasvonsa peitti ja lupas olla armahani.

Ja mitä minä heilalla tekisinkään näin oman mamman lapsi

sanovat he heiliä minulla ei ole vaan on tälläkin kertaa kaksi"

***

Tähän loppuun muutama linkki:

Kainun instituutti ('Kväänin kielen ja kulttuurin kansallinen sentteri': http://www.kvenskinstitutt.no. Erityisesti suosittelen interaktiivisesta karttaa, jonka kautta löytyvät Pohjois-Norjan kveeniperheet vuodelta 1865: http://www.kvenskinstitutt.no/historie/et-interaktivt-kart-om-kvensk-bosetting-i-finnmark-1865/

Ruija Kaiku. Kainulaisten ja suomalaisten lehti. Den Kvenske Avisen: http://www.ruijan-kaiku.no

Norjan metsäsuomalaismuseo: http://www.skogfinskmuseum.no

Norjan suomalainen evankelis-luterilainen seurakunta (http://finskekirken.com)

Suomi-Seura Oslo (http://www.suomiseura.org)

Norjansuomalaisten yhdistys http://www.klubbinfo.no/finskforb/vedtekter-norsk.html :

Portaali kaikkeen suomalaiseen Norjassa(kin): http://www.finsk.no/index.php/fi/ - Bente Imerslundin ylläpitämä sivusto.

Suomalais-norjalainen kulttuuri-instituutti (Oslossa): http://www.finno.no

Facebookista löytyvät mm. Kvener ut av skapet -ryhmä ('Kveenit ulos kaapista'), Alta Kvenforening/Alattion Kvääniseura -ryhmä; suomalaiset Oslossa –ryhmä; Norjassa rantautuneet suomalaiset –ryhmä,  sekä Suomi-seura Oslo -ryhmä

Suomen suurlähetystö Norjassa: http://www.finland.no

Tämä kirjoitus alkoi ajatuksesta, että pitäisi kertoa jotain saamelaiskulttuurista Norjassa ja Oslossa – mutta siihen en siis ehtinyt lainkaan...