Kielijuttuja

Kun suomalainen ruotsipohjalta lähestyy norjan kieltä ja norjalaisia, ei kommelluksilta ja omituisilta mielleyhtymiltä voi välttyä. Tähän olen kerännyt kaikenlaisia pieniä juttuja.

Ro on sekä ruotsiksi että norjaksi rauha tai hiljaisuus, mutta ruotsin rolig tarkoittaa ‘hauskaa’ ja ‘mukavaa’, kun taas norjaksi rolig ensisijaisesti merkitsee rauhallisuutta, toki myös huolettomuutta. ‘Mukava’, ‘hauska’ (tai ‘hauskuus’) on norjaksi morsom tai hyggelig – tai sitten erityisesti tamperelaisia ilahduttavasti moro. Ruotsin hygglig taas tarkoittaa ‘kivaa’. Yritä siinä sitten puhua täsmällisesti.

Näitä kun selittää ruotsalaiselle, hymyilyttää tätä (le) helposti – norjalainen saattaa samassa kohdassa jo nauraa (le), jos ei vain hymyle (smile). Sen sijaan räkättämistä (skratte) ei Norjassa pidetä kovin kohteliaana. Tälläinen sanailu tuskin naurattaa (skratta) ruotsalaista. Vastaavasti vaikea, ruotsin svår, on norjassa vaikeasti muistettavasti vanskelig – ‘erittäin vaikeasti’, ruotsiksi mycket svårt, on siis norjaksi svært vanskeligt.

Varma kevään merkki: puhallinorkesteri, eli norjaksi janitsjarorkester, siis
janitsaariorkesteri. Kirjoitusasussa näkyy tyypillinen tapa norjalaistaa sanoja
ääntämisen suuntaan. Itse termkin on mielenkiintoinen, ja viittaa osmani-
valtakunnan janitsaarisotilaisiin ja heidän sotilassoittokuntiinsa, joilta
marssivien puhallinorkesterien perinne lainautui koko Eurooppaan jo 1600-
luvulta (Wienin piirityksestä) lähtien. Norjassa perinne on erityisen vahva,
kansallispäivän kulkueperinne ('kulkue' on muuten norjaksi tog, mutta
'juna' on tåg) on säilynyt elinvoimaisena, ja kunnon kulkueessa on aina myös soittajia.
Koska kansallispäivän kulkueet ovat nimenomaan koulujen ja koululaisten asia,
on puhallinorkestereita lähes koululla kun koululla. Tältä kannalta katsottuna
norjalaisten kansainvälisestikin merkittävä asema jazzmusiikissa (toisin kuin
esim. klassisen musiikin kohdalla) tulee myös ymmärrettäväksi.
Osaavia puhaltimien taitajia riittää.

Ruotsin glas, ‘lasi’, on norjaksi glass. Ruotsin glass taas on norjaksi is, eli iskrem, eli jäätelö. Jotenkin hämäävänä pidän myös sitä, että isoinkin kaupunki on norjaksi by (kylä, ruotsin by, taas on grend, tai landsby). Ja siinä missä norjan tilbud tarkoittaa (erikois)tarjousta, ruotsin tillbud tarkoittaa ‘vaaraa’ tai ‘välikohtausta’. Näitä ‘vaarallisia ystäviä’ on monia; mainitaan nyt vielä norjan stue, joka tarkoittaa paitsi tupaa myös olohuonetta. Hytte taas tarkoittaa mökkiä, nykyisin jopa huvilaa – ruotsissa merkitys on pikemminkin ‘hytti’ tai ‘koppi’. Norjan kielessä on myös tapana kirjoittaa sanat hieman enemmän siten kuin ne lausutaan, niinpä esimerkiksi ‘autonajaja tuntee sinut’ on ruotsiksi chauffören känner dig, mutta norjaksi sjåføren kjenner deg – mutta ääntäminen on siis kutakuinkin sama.

Tavallisista ruotsin sanoista eniten kummastusta norjassa tuntuu tuottavan tuo ruotsin tavanomainen anteeksipyyntösana, förlåt – norjassa kun vastaavaan tarkoitukseen käytetään sana unnskyld, joka on siis sama sana kuin saksan entschuldigen – ‘vapauttaa synnistä’. Sen sijaan ursäkta -sana tunnutaan norjassa ymmärrettävän, sillä monissa (itä)murteissa sana esiintyy, vaikka mistään norjan sanakirjasta ei sitä löydäkään (se tosin äännetään norjassa kutakuinkin kuin se kirjoitettasiin årsjåk).

Luulin pitkään, että ‘kuusitoista’ kirjoitettaisiin norjaksi seissen. Tätä muotoa ei kuitenkaan löydy sanakirjoista, vaan kyseessä on tanskalaisvaikutteinen, murteellinen norjalaisvariantti (joka sitä paitsi kirjoitetaan seisten), joka on erityisen yleinen juuri Oslon seudulla ja muualla etelä-Norjassa (Sørlandetin ja Østlandetin alueilla). ‘Oikeasti’ kuusitoista on norjaksi seksten. Itselläni kesti myös aikaa ymmärtää, että like on aivan kotoperäinen norjan sana, ja tarkoittaa siis jostakin asiasta pitämistä; sen sijaan tykke –sanan merkitys kirjakielessä rajoittuu merkitykseen ‘pitää jonakin’, ‘tarkoittaa’. Mutta sky ei tarkoita suinkaan taivasta, vaan pilveä.

Sylte tarkoittaa kaikenlaista säilöttyä ruokatavaraa, erityisesti sylttyä. Tøy taas tarkoittaa kangasta. Eli täysin loogisesti syltetøy tarkoittaa hilloa (ja kjøretøy ajoneuvoa!). Vastaavasti fortau, ‘jalkakäytävä’, näyttäisi muodostuvan sanoista for + tau, ‘jätenaru’, vaikka se toki oikeasti muodostuu jalanjälkeä (jalkojen tamppaamaa aluetta) tarkoittavasta sanasta ja ‘edessä’ –prepositiosta.

Hyvästellessä norjalainen huudahtaa viimeiseksi haade!, olipa kyse kaverista tai kaupan kassasta. Jonkin aikaa kesti, ennen kuin tajusi, että kyseessä on lyhennys toivotuksesta ha det bra, ‘voi hyvin’. Kun norjalainen taas haluaa sanoa, että jokin asia on mainiosti, hän voi huudahtaa flott! Merkitys (ja taajuus kielessä) on vastaava kuin englannin sanalla great! Toisaalta norjan kielestä löytyy myös sana greit, joka tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin englannin ilmaisu okay (joka taas tuntuu olevan astetta 'positiivisempi' kuin sen nojalaistetu muoto uukoo). 

'Tonttupuhelin' Gardermoenin lentokentän rautatieasemalla (siis sisäpuhelin, joka toimii vain kyseisellä 'tontilla')

Jotkut yksittäiset sanat ovat jo sinällään aika mukavia, kuten murmester, joka tietysti tarkoittaa muuraria. Samoin, jonkin aikaa ihmettelin vuokrakämppämme kirjahyllystä pilkottavaa kirjanselkämystä, jossa lukee Smørrebibelen, jonka hätäisesti helposti kääntää ‘Voiraamatuksi’. Kyseessä on kuitenkin parisataasivuinen opas suksien voiteluun. Aitoa norjalaistunnelmaa on myös verbissä matpakka, joka tarkoittaa lounaseväslaatikon (matpakke) varustamista tarpeellisilla tuotteilla.