Maahanmuutto ja Norja

Oslon suurin ja vakiintunein maahanmuuttajayhteisö tulee Pakistanista. Se syntyi Norjaan jo 1970-luvulla; pakistanilaiset muodostavatkin kaikkein parhaiten integroituneen osan maahanmuuttajista. Norjalaisessa valtamediassa pakistanilaistaustaisia näkyy säännöllisesti, niin kulttuuri-, talous-, kuin poliittisenkin elämän alueilla. Ääriesimerkki on Norjan kulttuuriministerinä vuosina 2012 ja 2013 toiminut Hadia Tajik, pakistanilaistaustainen Työväenpuolueen (Arbeiderparti) naiskansanedustaja. Parhaimmillaan, vuodesta 2003 vuoteen 2007, Oslon kaupunginvaltuutetuista kymmenesosalla oli pakistanilaisjuuret – integroitumisesta yhteiskuntaan kertoo sekin, että samanaikaisesti oslolaisista ‘vain’ vajaa 4% oli pakistanilaistaustaisia (nyt Oslossa asuu noin 23 000 ensimmäisen tai toisen polven pakistanilaista). Norjassa onkin Ison-Britannian jälkeen Euroopan suurin pakistanilaisväestö suhteessa koko maan väkilukuun, sillä lähes prosentilla norjalaisista on pakistanilaisjuuret.

Norjan ensimmäinen moskeija avasi ovensa vuonna 1974, Islamic
Cultural Centren yhteydessä. Moskeija on Grønlandin kaupunginosassa. 

Oslossa lähikauppa, joukkoliikenne ja taksit (kahden ensinmainitun osalta pakistanilaiset, kahden viimeksimainitun osalta somalit), rakennusala (puolalaiset) sekä lastenhoitoon liittyvät tehtävät (thaimaalaiset, filippiiniläiset, srilankalaiset) vaikuttavat olevan täysin maahanmuuttajista riippuvaisia.

Ei tämä ole tietysti ihme: maahanmuuttajia ja maahanmuuttajien lapsia oli norjalaisista vuoden 2014 alussa lähes 15% (eli 760 000). Noin puolet heistä on tullut Euroopan ulkopuolelta. Oslossa maahanmuuttajien suhteellinen osuus on noin kaksinkertainen: kaupungin 634 500 asukkaasta 152 000 oli itse maahanmuuttajia ja 46 000 näiden Norjassa syntyneitä lapsia. Eli yhteensä 31% oslolaisista oli ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttaja – ja peräti 40% peruskoulun oppilaista ilmoittaa ensimmäiseksi kotikielekseen jonkun muun kuin norjan (luvut viittaavat tilanteeseen 1.1.2014). Oslossa vuonna 2012 asui noin 50 000 muslimia, eli noin 8% kaupunkilaisista, suuri osa näistä pakistanilaisia ja somalimaahanmuutajia. Vuonna 2014 katolisia oli 35 000 – suuri osa taustaltaan puolalaisia ja filippiiniläisiä. 

Oslon ulkopuolella kalan- että öljynjalostus pyörii suurelta osin maahanmuuttajavoimin, ja tämä näkyy myös väestötilantoissa. Suuremmista kaupungeista vain Stavangerissa on Oslon alueen lisäksi yli 20% maahanmuuttajia – syynä on kaupungin asema Norjan öljyteollisuuden keskuksena. Joissain pienissä pohjoisnorjalaisissa kunnissa, joissa kalanjalostus on keskeinen elinkeino, prosenttiosuus saattaa myös olla hyvin korkea, kuten Varangin niemimaalla sijaitsevassa Båtsfjordissa (23,6%) tai läheisessä Gamvikissä (21,2%). Maahanmuuton ja kalanjalostusteollisuuden luomia erikoisuuksia on myös se, että Norjan katolisin paikakunta on Trænan pieni saaristokunta lähellä Bodøtä – noin 500 asukkaasta yli 13% kuuluu katoliseen kirkkoon.

Grønlandissa kasvisvalikoimaa riittää, ja oslolaisittain hedelmät ja vihannekset on aseteltu kadun varren telineihin. Villi arvaukseni on, että esillepano on perua vähittäiskaupan keskittymisestä maahanmuuttajien käsiin.

Jostain syystä kalanjalostuksen ja öljynporaukseen liittyviin tehtäviin Norjassa on muuttanut  paljon väkeä nimenomaan Itä-Euroopasta. Puolalaiset ovat tällä hetkellä Norjan suurin yksittäinen maahanmuuttajaryhmä, vuoden 2014 alussa 96 000 henkilöä. Kaikki maahanmuuttoinformaatio onkin täällä saatavilla kolmella kielellä: norjaksi, englanniksi ja puolaksi. Ruotsalaisia oli 85 000, tanskalaisia 55 000, saksalaisia 44 000, pakistanilaisia 41 000, ja sekä Liettuasta, Isosta-Britanniasta että Somaliasta tulleita kaikkia 36 000. Suomalaistaustaisia maahanmuuttajia Norjassa on lähes 14 000 (ja tämän lisäksi noin 5000 kolmannen polven ‘suomalaista’) – karkeasti ottaen vajaa puolet suomalaistaustaisista asuu Oslon seudulla, se reilumpi puoli taas Pohjois-Norjassa.

 

Halal-hampurilaisia ja itämaistyyppisiä vaatteita (naisille) myyviä kauppoja Grønlandista löytyy lukuisia.

Myös pakistanilaisiin makeisiin erikoistuneita kauppoja on paljon. Pienen maku-
testin jälkeen täytyy sanoa, että sokeriton leipomistraditio tuottaa aika lailla
erilaisia herkkuja kuin se, mihin olen tottunut. Taateli, hunaja, kookos sekä
kokoonkeitetty maito ovat perusainesosia, ja kaupoissa on taidokkaita makeis-
pinoja (tästäkin kuvasta saattaa sellaisia koittaa hahmottaa). Graffiti taas vaikuttaisi
kannustavan Pakistanin 'uusvanhaa' pääministeriä Nawaz Sharifia - ellei kyse sitten
 ole esimerkiksi itselleni tuntemattomasta oslolaisesta jalkapalloilijasta.

Norjassa käydään suhteellisen avointa ja väliin kiivastakin keskustelua maahanmuutosta. Pitkään keskustelu pyöri erityisesti nuorten muslimimaahanmuuttajien sopeutumisen ja sopeutumattomuuden ympärillä – juuri tällä hetkellä huomiota ovat saaneet puolalaisten nopea maahanmuutto sekä erityisesti ääri-islamistien Norjasta rekrytoimat sotilaat. Vuoden 2014 sanaksikin Norjassa valittiin fremmedkrigere, jolla sanalla näitä lähtijöitä kutsutaan. Kaiken kaikkiaan keskustelu on Suomeen verrattuna selvästi ‘sofistikoituneempaa’: maahanmuuttajia, pakolaisia tai muslimeja ei ahdeta samaan muottiin, vaan ymmärretään sekä maastamuuttoon johtaneiden syiden että Norjaan asettumiseen liittyvien tekijöiden suuri vaihtelu. Tässä erityisesti pakistanilaisten aktiivinen yhteiskunnallinen osallistuminen (kuten juuri maahanmuuttopolitiikkaan) näyttää olevan keskeinen tekijä. Norjan maahanmuuton mittakaavassa Oslonkin kaupunkikuvaan ilmestyneet romanialaiset romanikerjäläiset eivät näytä juuri vaikuttaneen keskusteluun valtakunnan politiikassa.

Grønland torg Oslossa on se paikka, jossa maahanmuutto näkyy Norjassa selvimmin.
Läheltä löytyvät omat asuste- ja ruokakaupat käytännössä kaikille Oslon päävähemmistökansallisuuksien edustajille.  Sunnuntaina täällä oli tosin melko hiljaista, vaikka näin joulun alla suuremmatkin kaupat saavatkin olla auki.

Edistyspuolue (Fremskrittspartiet), edustaa Norjassa poliittista liikettä, jonka mukaan maahanmuuttoa pitisi rajoittaa enemmän, erityisesti kulttuurillisesti liian erilaisista maista (lue: muslimimaista). Puolue sai vuoden 2013 vaaleissa vaalitapion jälkeenkin 16,3% äänistä ja on nyt hallituksessa – puoluetta voi jossain määrin verrata ruotsidemokraatteihin tai perussuomalaisiin, joskin talouspolitiikassa se edustaa liberaalimpaa linjaa.

Maahanmuuttovastaisia mielipiteitä Norjassa perustellaan sillä, että Norjassa, kuten muuallakin maailmassa, useat maahanmuuttajaryhmät tekevät suhteessa väestöosuuteensa selvästi enemmän rikoksia. Argumentointia ei tietenkään hiljennä se, että väestörakenteeseen suhteutettuna (maahanmuuttajissa erityisesti nuoret miehet ovat usein huomattavasti yliedustettuina) ero ei ole kovin suuri, ja joissain maahanmuuttajaryhmissä (kuten afganistanilaisten, turkkilaisten ja yleisesti itäeurooppalaisten keskuudessa) se katoaa kokonaan. Kulttuurierot siis vaikuttavat – mutta esimerkiksi korrelaatiota uskonnollisen taustan ja rikollisuuden välillä ei ole. Vastaavastihan esimerkiksi suomalaiset maahanmuuttajat olivat Ruotsissa yliedustettuina 60- ja 70-luvun rikostilastoissa, mutta nykyisin he eivät ymmärtääkseni erotu tässä suhteessa valtaväestöstä.

Norjan kansallispäivänä 17.5. kaikki norjalaiset juhlivat ja pukeutuvat parhaimpiinsa. Kaikkiko? No, useimmat maahanmuuttajat toki osallistuvat juhlallisuuksiin, jotkut jopa pukeutuvat omiin kansallispukuihinsa, toiset taas nauttivat vain karnevaalitunnelmasta - osa selvästikin ottaa juhlintaan hieman etäisyyttä. En ihmettele tätä, siksi vahvasti esiin ryöpsähtelee tällöin - muutoinkin kovin vahvana vellova - paikallisiin historiallisiin tapahtumiin linkittynyt norjalainen kansallishenki.

Norjalainen, tätä nykyä Tukholmassa asuva kirjailija Karl-Ove Knausgård vertasi haastattelussaan maita joissa on asunut seuraavasti: ”Mutta sellaisia ihmiset ovat täällä (=Ruotsissa), hankalia asioita ei saa sanoa ääneen. Sama koskee siirtolaispolitiikkaa, tapa puhua siitä on Ruotsissa täysin erilainen kuin Norjassa. Ruotsalaisten ratkaisu on olla puhumatta, toistaa vain loputtomiin yhteistä virallista suvaitsevaista käsitystä Ruotsista ja ruotsalaisuudesta. Jos sanoo jotain muuta, on ihmisenä paha.  Mutta ehkä ruotsalaisten strategia on järkevä. Jos jokainen saa vapaasti ilmaista kiukkuansa ja ennakkoluulojansa, ehkä se muuttaa yhteiskuntaa rumemmaksi ja ilkeämmäksi. Breivik on norjalainen, ei ruotsalainen.” 

Keskustelu voi olla ahdistavaa, ja Breivik on norjalainen – mutta toisaalta, Norjassa ei ole ollut maahanmuuttoon liittyviä kaupunkimellakoita toisin kuin Ruotsissa. Ei tosin  suurempia taloudellisia ongelmiakaan...

Tilastoja ja lisätietoja: 

Norjan muslimit 

Norjan katoliset

Norjan väestötilastot 1.1.2014

Norjaan muuttaneiden rikollisuudesta

Oslon tilastot (1993-2014)