Besseggenin harjanne ja Gjende-järvi |
Edellisen syksyn retken innostamana oli selvä, että vuorille
olisi päästävä uudelleen. Paikaksi
valikoitu Besseggenin reitti, Norjan suosituin päiväretkikohde, legendaarisella Jotunheimin alueella. Tänäkin
vuonna, joka tosin oli ennätysvilkas, yli 40 000 kulkijaa kulki reitin noin 80
päivän sesongin aikana. Pahimpina päivinä
harjannetta on siis kulkenut tuhatkunta vaeltajaa.
Besseggenin hienouksiin kuuluu sekin, että reitin toiseen
päähän mennään veneellä – kyseessä on oikeastaan melkoinen laiva, johon kevyesti mahtui 60-70 kulkijaa matkatavaroineen. Olimme paikan päällä sesongin viimeisenä viikonloppuna (20-21.9.) – tämän jälkeen laiva ei
enää kulkenut, ja erämaan puolella oleva Memurubun tunturimajakin lopetti palvelunsa.
Meillä oli kaksi päivää aikaa, ja asuimme kaksi ensimmäistä yötä Memurubussa, joka norjalaiseen tyyliin tarjosi meille täydet yöpymis- ja ruokailupalvelut. Norjassa toimiva Den Norske Turistforening (DNT) perustettiin jo vuonna 1868 nimenomaan helpottamaan vuoristovaelluksia – tosin kantajapalveluja se ei enää tarjoa. Nykyään järjestöllä on 246 000 jäsentä, ja se pyörittää itse yli 500 retkeilymajaa. http://www.turistforeningen.no Lisäksi se on vuokrannut joitain kohteita ulkopuolisille yrittäjille; näistä yksi on nimenomaan Memurubu. Se alunperin ostettiin DNT:lle jo vuonna 1870 – joka tarkoittaa, että se on Norjan toiseksi vanhin turistimaja, ja Jotunheimin alueen vanhin. DNT:n ensimmäinen merkitty retkeilyreitti kulki Memurubusta Bessvatnetille, eli Besseggenin ‘alle’. Tätä nykyä DNT:n ja koko Norjan suosituin tunturimaja on Gjendesheim, varsinaisen Besseggenin-reittimme päätepiste: ensimmäisenä vuotenaan 1878 siellä vieraili 125 turistia, tänä vuonna ennen lokakuun alkua siellä oli yöpynyt 12 867 turistia.
Sesongin viimeisen lauantain ihmisvirtaa ylös Murujoen laaksosta kohti Besseggeniä ja Gjendesheimin tunturimajaa. |
Gjende ja etelä-Jotunheim. Besseggen kartan keskellä. Punainen katkoviiva Memurubusta Gjendesheimiin oli myös meidän reittimme. Laivareitti Gjendellä on merkitty sinisellä katkoviivalla. |
Valdres ja Jotunheim, Osloon reilut 200 kilometriä. Kartassa näkyvät myös jutussa mainitut Beitostølen ja Bitihorn. |
Ensimmäisen päivän lämmittelimme noin 14
kilometrin kierroksella Memurutungan –vuoriharjanteella. Puoli päivää meni
sateessa, mutta muuten reissu oli mainio. Kulku oli kevyttä kun
suurimman osan tavaroista saattoi jättää majalle. Päiväeväät tehtiin
aamupalapöydästä – norjalaiseen tyyliin tietysti voileipäpohjaisesti, mutta
päälle laitettavaa oli toki erinomainen valikoima. Ja päivän päätteeksi aina
kolmen ruokalajin illallinen, joka tunturimajoilla pyrkii myös jollakin tavalla
olemaan paikallista – ja vähintäänkin norjalaista.
Näköala Memurutungalta pohjoiseen, Murujoen laakson yli kohti Jotunheimin jäätiköitä. |
Besseggenin reitti on vaativa, mutta norjalaisittain sen
sanotaan sopivan kaikille, lapsista vanhuksiin. Ja tosiaan, kyllähän reissulla
kaikenikäistä porukkaa näkyikin, aina noin kahdeksanvuotiasta alkaen. Aikamoista
kipuamista reitti vaatii, nousumetrejä kertyi kaiken kaikkiaan noin
1100, ja muutamassa kohtaa piti edetä nelivedolla. Veslefjell on reitin korkein kohta, 1743 metriä,
mutta haastavaa on ennen kaikkea se, että reitti on paikoin hyvin kapea, ja
korkean paikan kammoisille hurja – toisella puolella pudotusta on 250
metriä, toisella 600. Retken
jälkeen huomasin, että reitti on mukana myös tuoreella National Geographicin“maailman 20 jännittävintä vaellusta” –listalla. Kukaan ei kuulemma ole kuitenkaan pudonnut. Paikan maineesta kertoo sekin, että Ibsenin näytelmässä Peer
Gynt ylvästelee äidilleen ajaneensa porolla Besseggenin läpi.
Reissumme vaativuuskerrointa jonkin
verran lisäsi se, että tuuli kiihtyi melkoiseksi juuri Besseggenin nousussa, ja saavutettuamme reitin korkeimman kohdan alkoi vuoden ensimmäinen
lumipyry. Se onneksi laantui suhteellisen nopeasti, joskin jätti polut märiksi
ja kalliot liukkaiksi. Käsittämättömältä tuntui, että olimme vain kaksi päivää
aiemmin syöneet illallispizzaa ulkona terassilla vain muutaman kymmenen
kilometrin päässä, Norjan ‘Levillä’, Beitostølenissa.
Kaiken kaikkiaan retki oli melkoinen kokemus –
näköalat olivat koko ajan suorastaan hillittömiä, ja hankalimmissa kohdissa
adrenaliini vielä teroitti aistit äärimmilleen. Periaatteessa kahdeksan tuntia
pitäisi varata reissuun, mutta meillä kesti noin yhdeksän ja puoli ennen kuin
saavuimme Gjendesheimin tunturimajan pihalle. Ennätys reitillä on tunti ja 16
minuuttia – matkaa kertyy 13,3 kilometriä.
Moi, hieno juttu mutta tuota kilometrimäärää mietin. Tuntuu että lähes kaikissa Besseggenin selostuksissa on eri kilometrimäärä. Oma Sports Tracker tikutti ihan eri luvut, mutta se voi johtua useista, ruuhkan aiheuttamista pysähdyksistäkin.
VastaaPoistaKurkista viime heinäkuun kuvat täältä: https://johannasuomela.com/2016/04/17/jotunheimenin-jannitysnaytelma-eli-korkeanpaikankammoinen-besseggenilla/
Jep. kun kirjoitin juttua - ja kun kävelin tuolla - mietin tuota matkan pituutta minäkin. Tuon kilometrimäärän valitsin DNT:n sivuilla olleen jutun mukaisesti: http://www.ut.no/tur/besseggen-2.4957/ - mutta en hämmästyisi, jos tuosta oikeasti tulisi sellaiset 15 km.
PoistaKomeita kuvia sinulla - ja selvästi sama paikka - tosin syyskuussa siellä oli vähemmän porukkaa. Muistan kun itse tuolla harjanteella juuri ajatelin, että onneksi menemme tästä ylämäkeen päin. Tarpeeksi paha se oli korkeapaikankammoiselle niinkin päin...
Poista