Autoilusta ja sen liepeiltä

Varokaa putoavia lehtiä! Tämä liikennemerkki on tarkoitettu lähinnä raitiovaunukuskeille. On täällä toki autoilijoillekin liikennemerkkejä, joita harvemmin Suomessa tapaa, kuten ‘varo lampaita’ merkki. Kun ensimmäistä kertaa tuon merkin näin, se hieman hymyilytti – mutta samassa tiellä seikkailikin kaksi lammasta, ja pian kolmas juoksi kuolemaahalveksuvasti toisten seuraan auton nokan editse.

Yksi paikallisista liikennemerkeistä herättää erityistä hämmennystä: päällisin puolin kyseessä on sama merkki, jota Suomessa käytetään 'suojatietä' osoittamaan – mutta Norjassa se ei olekaan osoitettu jalankulkijoille kertomaan kohdasta, jossa katu voidaan ylittää erityistä varovaisuutta noudattaen. Täällä sen kohdalla autoilijat hidastavat, varmistavat, ettei lähistöllä ole jalankulkijoita tai muuta kevyttä liikennettä, sekä tarvittaessa pysähtyvät. 

Täällä on myös kymmenittäin liikennemerkkejä, jotka muistuttavat erilaisista kameravalvonnan muodoista sekä tietysti merkkejä, jotka viittaavat erilaisiin tapoihin kerätä ja suorittaa tietullimaksu. Useiden kaupunkien ympärillä on tullirengas, bomring – eli autolla ei pääse kyseiseen kaupunkiin tai sieltä pois maksamatta tullia. Lisäksi pääteillä ja joissain tunneleissa ja silloilla kerätään maksuja (tullitie: bomvei). Useimmiten autojen lukulaitteet automaattisesti keräävät maksut liikuttaessa pääteillä – käteismaksukin on usein mahdollinen, tai jälkikäteismaksu internetissä. Lukulaitteettomista autoista otetaan pääteiden tulleilla kuvat, ja lasku tulee suoraan kotiin – myös ulkomaille. Lisäksi on suuri joukko teitä, joita ylläpidetään yksityisesti ja joilla kerätään maksuja; käytännössä maksu avaa puomin (bom) ja matka jatkuu. Yksittäinen tietullimaksu on yleensä parin euron luokkaa, poikkeuksena lauttoja korvaavat uudet siltayhteydet.

Yllä olevassa kuvassa on täysin tavallinen nopeusrajoitusmerkki täysin tavallisessa norjalaisessa tiemaisemassa (Kvamin kylään tultaessa, Lillehammerista pohjoiseen) – erikoisen siitä tekee vain se, että 50 km/h on aivan tavallinen rajoitus Oslo – Trondheim –valtatiellä, joka yhdistää Etelä- ja Pohjois-Norjan. Norjassa suurimmatkin tiet ovat usein kapeita, ahtaissa laaksoissa, tunneleissa tai vuorenrinteillä kiemurtelevia väyliä. Aikaa kuluu ajamiseen melkoisesti enemmän kuin Suomessa liikkuessa.

Rondane, Sprangetin parkkipaikka, lauantai 28.9.2013                 

Oslo, Frogneseterin ulkoilu'maja', sunnuntai 13.10.2013               

Autoillessa kiinnittää huomiota myös autojen väritys: siinä missä Suomessa noin viidennes autoista on punaisia, ja reilu kolmannes punaisia tai sinisiä, Norjassa musta-harmaa-valko -skaala hallitsee noin kolmea neljäsosaa autoista – suhde täällä on melko tavalla sama kuin muualla länsimaissa. Jos katsotaan isompia perheautoja, joilla norjalaiset lähtevät viikonloppuna retkeilemään, väriskaala tuntuu yhä rajoittuneemmalta. Vasemmalla muutama satunnaiskuva (vieläpä ajalta ennen kuin kiinnitin huomiota tähän väriasiaan).

Autoissa on muutakin mielenkiintoista kuin väri – enkä tällä tarkoita nyt sitä, että täällä näkee jättikatumaastureita, urheiluautoja ja sähköautoja huomattavan paljon enemmän kuin Suomessa – nimittäin rekisterilaatat. Ammattiautoilijan tunnistaa vihreistä laatoista, sähköauton rekisterinumero alkaa kirjaimilla EL, kaasuauton GA, mutta ennen kaikkea täällä on säilytetty järjestelmä, jossa auton laatoista näkee rekisteröimispaikkakunnan. Perussääntönä on, että aakkosjärjestys etenee etelästä kohti pohjoista: Niinpä D ja E –alkuiset laatat tulevat Oslosta, laatat aakkosissa välillä SN ja TE Bergenistä ja ZZ-laatat Lakselvista. Huippuvuorilla on kuitenkin ZN –laatat, koska Huippuvuoret kuuluu Tromssan ‘lääniin’ (fylke). Tarpeetonta mainitakaan, että norjalaiset ovat kovin ylpeitä tästä järjestelmästä, vaikka hienostelijat saattavatkin haluta kotikaupunkinsa laattojen sijaan Baerumin kunnan laatat, koska paikka on maineeltaan kuin Norjan Kauniainen – siellä on Norjan korkein keskimääräinen tulotaso: 371 000 kruunua vuodessa, eli noin 46 000 €. Tämä on varsin kohtuullista yli 100 000 asukkaan paikkakunnaksi – kauniaislainen tienaa keskimäärin 57 000 euroa, mutta asukkaita onkin vain 9000.

Oslossa näkee melkoisesti erikoisia, hienoja ja erikoisen hienoja autoja.
 Tässä yksityiskohta erään sunnuntaiajelulla olleen oslolaisen menopelistä.