Alkoholitonta Norjaa

Norjalaisen alkoholipolitiikan yksi kukkasista on jokaisesta kaupasta löytyvä valikoima alkoholittomia oluita.  Tähän pakottaa Norjassa se, että kaikki alkoholin mainonta on kiellettyä: jotta panimo saisi nimensä esille, sen täytyy valmistaa tätäkin juomaa. Toisaalta, norjalaiset selvästi myös ostavat sitä – alkoholittoman oluen juominen on Norjassa niin sanotusti 'trendikästä' ja onhan se toki pullohinnalla mitattuna (8-9 kruunua, noin euron) halvin juoma, mitä norjalaisesta kaupasta saa. 

            Erikseen vielä on alkoholiton vierrekalja, vørterøl, jota myös myydään kolmanneslitran pulloissa. Maku on jostain suomalaisen kotikaljan sekä virolaisen/venäläisen kvassin välimaastosta.  Aikanaan juomaa markkinoitiin erityisesti lapsia vahvistavana, sekä yleisemminkin urheilujuomana. Tämä historia näkyy yhä pullojen etiketeissä.  

Kuvassa Aassin panimon karhu kumoaa jokapäiväistä vørterøl -voima-annostaan. Outoa kyllä, sinipunaisesta etiketistä päätelleen karhu ei selvästikään suosi Aass-panimon omia tuotteita, vaikka mainoslauseen mukaan Aass on tarkoitettu 'hyviin hetkiin'.  

Norjassa 30-luvun lopulla vørterøl-pullojen etiketteihin olivat vakiintuneet olympiarenkaat urheilullisuutta ja voimajuoman mainetta korostamaan – ja ne myös rekisteröitiin tuotemerkiksi. Vuonna 1952 Norjan olympiakomitea joutui jopa pyytämään Frydenlundin panimolta lupaa saada käyttää Norjassa omana tunnuksenaan olympiarenkaita. Kahtakymmentä vuotta myöhemmin panimo möi Norjan-oikeutensa merkkiin yhdellä kruunulla olympiakomitealla, mutta samalla se varmisti itselleen oikeuden jatkossakin käyttää renkaita vørterøl–etiketissä. Nykyisin oikeudet ovat Ringnes –panimolla (ks. kuva alla), joka myös mainostaa, että vørterøl antaa ruumiinvoimia, ja se on "valmistettu puhtaista raaka-aineista Ringnesin perinteiseen tapaan". 

Sarjassa tietoa joita ilman ihminen ei voi elää, tarjoan vielä alkoholittomien norjalaisten bulkkioluiden makutestin – ikävä kyllä internetistä löytyvän norjalaisen oluttestin voittajaa, Munkholm Classic Alkoholfritt øl –olutta ei kaupasta löytynyt.

A)  Clausthaler Classic Premium Non-Alcoholic. Juoma on norjalaiselle Hansa –panimolle Saksassa valmistettu, lähes kirkas ja runsaasti vaahtoava juoma (sanaa 'olut' ei pullosta löydy!), joka on valmistettu perinteisin menetelmin (eli alkoholi on poistettu siitä jälkikäteen) vuoden 1912 puhtauslain (renhetsloven) mukaisesti – tosin pullossa on vuosiluku 1516 muistuttamassa saksalaisesta saman sisältöisestä laista. Eli vain vettä, mallasta ja humalaa – hiivakin on myöhempi lisäys, koska nykyolutta ei ilman sitä tehdä (paitsi Belgiassa lambic-oluita). Laki kumottiin EU:n vaatimuksesta Norjassa vasta vuonna 1994 – viimeisenä maana maailmassa. Takaisin Clausthaleriin: oluessa on yllättävän kestävä vaahto, ja siinä on kellanvaalenruskea, voimakas väri ja yrttinen, mieto tuoksu. Maku on yllättävän täyteläinen ja humaloinnista hieman kitkerä. Läpi tulee myös hieman omituinen makea hunajainen vivahde. Jälkimakua on jonkin verran, lähinnä humaloinnin kitkeryys jää suuhun. Ruuan kanssa hyvin viilennettynä olut on kertakaikkisen erinomainen ruokajuoma – ruuan kanssa nautittuna itseäni oudoksuttava ‘tahmea’ maku ei pääse esille.

B)  Aass Uten. Alkoholfritt øl Tämä ytimekkäästi nimetty (“Ilman”) juoma on Norjan vanhimman yhä toiminnassa olevan panimon Aassin tuotantoa, ja sekin noudattaa puhtauslain säädöksiä. Juoma on täysin kirkas, ja saman värinen kuin Clausthalerkin. Tuoksu sen sijaan on lähes olematon. Tämäkin olut on voimakkasti humaloitu, mutta maku on selvästi kuivempi kuin edellisessä oluessa; makeuden puute ja vähäisempi hiilidioksidipitoisuus antaa tasapainoisemman (ja samalla neutraalimman, tai mitäänsanomattomamman) suutuntuman kuin Clausthalerissa. Mietojen ruokien (turskan, sanoisin) kanssa tämä on parempi valinta kuin Clausthaler, joka puolestaan on epäilemättä edukseen makkaroiden seurassa.

C)   Munkholm Alkoholfritt øl mainostaa olevansa ‘pantu kuin aito olut’ (Bygget som ekte øl) – ja toden totta, toisin kuin edelliset, se ei ole aito olut, ja siihen on lisätty antioksidantteja, happamuuden-säätöaineita sekä hiilidioksidia. Väriltään juoma muistuttaa edellisiä, ja se on yhtä kirkasta mutta vielä hajuttomampaa kuin Aass. Vaahto katosi lasista heti – humaloinnin katkeruus puraisee ensin, mutta katoaa saman tien – jälkimakua ei ole lainkaan. Varsinainen suutuntuma on äärimmäisen ohut. Aika kamalaa.

D)  Munkholm Bayer Alkoholfritt øl. Edellisen jälkeen odotukset eivät ole korkealla, etenkin kun vielä lasiin kaadettaessa olut ei vaahtoa lainkaan. Myös tämä olut on ‘kuin’ aito olut, mutta väri on keskiruskean punertava ja täysin kirkas. Makeanmaltainen vieno tuoksu muistutaa Clausthaleria. Suutuntuma on oluista selvästi täyteläisin, humalointi on hyvä, ei kitkerä, maussa mallaskin tuntuu. Mitään outoa tässä ei ole, jos ei pidä outona sitä norjalaista piirrettä, että tummia lager-oluita kutsutaan täällä baierilaisiksi (Bayer øl). Päihittää mennen tullen muut testin oluet, ja kaikki suomalaiset ykkösoluet siinä sivussa. Erinomainen ruokajuoma.

Lisää norjalaisesta alkoholipolitiikasta myöhemmin syksyllä – kuten myös, toivottavasti, suuri fiskekake-testi. Tuskin maltan odottaa!