Oslo ja minä - strategiset mitat

Kotiin 1210 kilometriä ja kahdeksisen tuntia. 18 vuoden jälkeen asun taas omassa kämpässä. Työpaikkana 202 vuotta nuori Oslon yliopisto. 

Työnantaja on IFIKK, laitos johon on jätetty ne humanistiset aineet, jotka eivät muualle ole sopineet: filosofia, aatehistoria, klassiset kielet ja taidehistoria. Työtovereina on paitsi norjalaisia (osa syntyperäisiä), myös kreikkalainen, islantilainen, serbi, hollantilainen, romanialainen, ruotsalainen - ja suomalainenkin.

Oppiaineeni on aatehistoria, idéhistoria, oppiaine jolla on ollut Norjan kulttuurielämässä vakaa kansankynttiläasema, mutta joka nykymaailman mittareilla ei tuota tarpeeksi kansainvälisen tason (lue: ulkomaankielistä) tutkimusta. 90% työajastani pitäisi kohdistua lasten ja lapsuuden tutkimukseen Rooman valtakunnan ehtoopuolella, ensimmäisen vuosituhannen ensimmäisellä puoliskolla. Mitä kristinuskon nousu tarkoitti lasten elämässä? Tähän yritän pureutua egyptiläisen papyrusaineiston avulla osana laajempaa tutkimusprojektia.

Tavoitteeni on viikoittain julkaista täällä yksi valokuva, ja siihen liittyvä tai liittymätön huomio norjalaisesta elämänmenosta ja omasta tilastani sen keskellä. 

Alla oleva ensimmäinen kuva liittyy itsekeskeiseen aloitustekstiini: vasemmalla on talo jossa olen töissä, Georg Morgenstiernes hus, suoraan edessä taas Vestre Aker kirke (joka sijaitsee Nordre Akerin kaupunginosassa). Sana Aker luonnollisesti viittaa 'peltoon' - muistona siitä, että Oslon alueen ensimmäinen kirkko rakennettiin näinkin mielikuvituksellisesti nimetyn suurtilan maille 1000-luvulla. Georg Valentin von Munthe af Morgenstiern puolestaan oli norjalainen kielitieteilijä, joka vaihtoi kreikan ja latinan opinnot indologiaan 1920-luvulla, ja vietti seuraavat 50 vuotta pääasiassa tutkimusmatkoilla Afganistanissa, Iranissa ja Intiassa. 

Kuva toukokuun alusta, jolloin aloitin työt - kyllä täällä sen verran kosteaa on, että nyt elokuussa puut ovat vihreinä.